Vinoon kasvaneet

Eilen oli arkinen mutta kiinnostava päivä, nautittava päivä. Olin itseasiassa eilen hetken jopa onnellinen.
Mitä siis eilen tapahtui?
Eilen oli ensinnäkin helppo ja lyhyt koulupäivä mutta tätkeintä oli se että menin tapaamaan tyttöystävääni.
Hän on niin mukava ja ystävällinen ihminen, ihminen johonka voin luottaa.
Tapasimme kellokoskella kaupan edesstä ja lähdimme kävelemään pientä metsätietä jutustellen asioista, joista  monista en edes muille ole maininnut.
Juttelimme syömishäiriöistä, masennuksesta, homoudesta, existä, itsetuhoisuudesta, osastoista, itsemurhista, mielisairauksista.... ja lista vain jatkuu.
Minusta tuntuu että hänen kanssaan voin jutella melkein mistä vain, ei häntä häiritse tietää että syön reilusti alle 700 kaloria päivässä. Ei häntä haittaa että kerron kuinka yliannostin itseni vuoden alussa. Ei häntä häiritse mikään.
Ja sama on toisinpäinkin, ei minua häiristse hänen tarinansa. Ei minua häiritse kuulla kuinka hän on osastolla. Ei minua häiritse kuulla kuinka hän on  viiillellyt itseäänsä, kuinka hän on halunnut hypätä kalliolta alas. Olemme molemmat kumminkin häiriöisiä monella tapaa ja tämän takia voimme tukea toisiamme. Ei meidän tarvitse parantua kun meillä on toisemme, voimme vain jatkaa vinoon kasvamista yhdessä.
Täydellisesti yhdessä.
-
käsi kädessä
niin, niin täydellisesti
vinoon kasvaneet

-